Matkustaminen onnistuu nykyään monella tapaa. Lomamatkoille useimmiten lennetään lentokoneella, kiertomatkoilla alla on useimmiten linja-auto, kotimaassa kaupungista toiseen kiidetään usein myös junalla. Minulle matkustamisen muodoista rakkain on kuitenkin aina ollut risteileminen laivoilla. Ystäväni usein naureskelevat Excel-taulukoilleni, joista löytyy tiedot lento- ja laivamatkoistani. Omien tilastojen pitäminen on minusta hauskaa. Niistä selviää, että olen lentänyt 176 lentoa - 10,4 kertaa maapallon ympäri. Lähes kokonainen kuukausi elämästäni on kulunut lentokoneessa. Laivat vievät kuitenkin voiton. Laivassa olen nukkunut 250 yötä. Käytännössä siis kokonaista kahdeksan kuukautta olen viettänyt laivaan majoittuneena. Ruotsinlaivojen humppabaareja ja iltapäiväbingoja inhoaville kuulostaa varmasti melkoiselta painajaiselta. Mutta minä pidän humppabaareista ja iltapäiväbingoista. Pidän siitä pienen hytin tunnelmasta, siitä kun aamulla pitää sopia suihkuvuoroista ennen kuin kukaan nousee sängystään, koska muuten syntyy kaaos. Rakastan niitä kliseisiä keskiyönshowesityksiä, joissa tytöillä on verkkosukkahousut ja pojilla liian syvään uurretut kaula-aukot. Samalla voi siemailla kuukauden drinkkiä, joka ei aina maistu hyvältä. Mutta laiva keinahtelee ja värisee aika ajoin ja tunnen olevani matkan päällä.
 

Nuhjuiset ruotsinlaivat ovat oma lukunsa, ehkä jo vähän vajoava kulttuurimme osa. Mutta kansainvälisesti katsoen risteilymatkailu on tulevaisuuden business. Vaihto-opintoja Kanadan Prince Georgessa suorittaessani tein koko vuoden lähes kaikkien kurssien lopputyöt risteilymatkailusta, joten pääsin pintaraapaisemaan alaa myös teorian kautta. Alasta löytyy yllättävän monia ulottuvuuksia ja sillä on pitkäulotteisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Mutta parasta on olla matkustaja, ilman mitään teorioita. Kansainvälisillä aluksilla ei usein törmää muihin suomalaisiin, sekin tuo matkaan oman säväyksensä. Humppabaareja löytyy vähemmän, mutta bingoa saattaa olla tarjolla vaikka aurinkokannen uima-allasalueella iltapäivän raukean loikoilun lomassa. Hytit ovat keskimäärin suurempia ja esimerkiksi parvekkeellisia hyttejä on paljon tarjolla. Showt esitetään suurissa teattereissa ja esiintyjiä yhdessä produktiossa voi olla kymmeniä. Tytöillä kyllä on niissäkin usein verkkosukkahousut ja pojilla liian syvään uurretut kaula-aukot.

Kotoisten Ruotsiin ja Viroon suuntautuvien risteilyjen lisäksi olen risteillyt usein muuallakin: Länsi-Karibialla, Itä-Karibialla, Huippuvuorilla, Norjan vuonoilla, Länsi-Afrikassa, Islannissa ja Färsaarilla, Etelä-Karibialla, Punaisellamerellä, Mustallamerellä, Välimerellä, Pienillä Antilleilla, Itämerellä sekä Kanariansaarilla. Risteilyjä on tarjolla nykyään kaikilla maailman merillä Antarktiselta Grönlantiin ja Oseanista Alaskaan. Aina välillä haaveilen maailmanympäriristeilystä. Ne kestävät yleensä kolmesta viiteen kuukautta ja poikkeavat perinteisten risteilysatamien lisäksi eksoottisemmissa kohteissa kuten Fidzillä tai Brunein sulttaanikunnassa. Ehkä sitten eläkkeellä myyn asuntoni, lähden matkaan ja sen jälkeen elän loppuelämäni kaurapuurolla.

Mikä sitten erottaa risteilymatkailun muista matkailun muodoista edukseen? Risteilemisessä on omat hyvät ja huonot puoleensa. Risteilyjä on kritisoitu usein siitä, että käynnit kohteissa jäävät vain pintaraapaisuiksi. Tottahan se on. Ei päivässä ehdi kovinkaan hyvin tutustua Casablancaan, Barcelonaan, Roomaan tai muihin suurkaupunkeihin, mutta hyvän yleiskatsauksen niihin ehtii tehdä. Ja toisaalta, usein päivässä ehtii mainiosti kiertää kokonaisen pikkusaaren. Ja kun aikaa on viikko tai kaksi ja joka aamu heräät samassa hotellissa, mutta uudessa maisemassa, ei matkailu voi helpommaksi muuttua. Minulla on tapana ottaa lähes aina ja kaikkialla valmis retki satamasta. Olkoon vaikka kuinka ”turremeininkiä”, mutta niin vain yksinkertaisesti hinta-elämyssuhde on minun makuuni parhaimmillaan. Monta ikimuistoista hetkeä olen saanut näillä shore excursioneilla kokea. Jamaikalla kiipesimme Dunn’s River Falls –putouksia vastavirtaan, Neitsytsaarilla sukellettiin sukellusveneellä riutoille, Huippuvuorilla samoilu Magdalenavuonon rannoilla oli jotain käsittämättömän kaunista. Norjan vuonot ovat kuvankauniita ja risteileminen Geirangeria pitkin ohi Seitsemän sisaren vesiputousten ohi ei voi koskaan unohtua. Santo Antaon vehreä saari Kap Verdellä tarjosi myös kauniita maisemia; Muistini sopukoihin on piirtynyt kuva laaksosta, jonka jokainen maatilkku oli hyödynnetty viljelyksiin. Maniokki, maissi, sokeriruoko ja banaaniviljelyksiä varjostivat suuret mangopuut ja niiden välissä solisivat auringossa kimaltelevat kirkkaat purot. Aasit oli koulutettu kantamaan selässään sokeriruokomehukanisterit tislaamoille, takaisin kotiin kantautui kotipolttoista viinaa isännille. Turhia rähinöitä ei näkynyt, vaikka saarella alkoholia kulutetaan reippaalla kädellä. Maissipuurokeitoksista nouseva savu sai valon siivilöitymään puiden oksien välistä mystisesti ja puusavun tuoksu kantautui nenääni.

Risteilyillä keskiössä on kuitenkin aina meri. Rakastan sitä, kun matkalla ensimmäistä kertaa nenääni kantautuu meren tuoksu. Alan odottaa laivan lähtöä, ehkä lasillinen kuohuviiniä kädessäni. Sitten tulee se hetki, kun en ole varma liikutaanko jo. Kyllä, nyt ainakin liikutaan. Loma on alkanut. Tummenevassa illassa voi sitten valmistautua illalliselle oman hytin rauhassa. Ja kun illallinen on nautittu, voi käydä vielä kannella nuuskimassa meri-ilmaa, osallistua laivan iltarientoihin tai sitten vain nauttia upottavan vuoteen lämmössä maailman parhaista unista; Laivan hiljalleen keinuvassa liikkeessä ainakin minä nukun kuin pieni lapsi kehdossa. Unissa olen jo seuraavan päivän seikkailuissa.