”Jäi Mombasaan vain päivä elämää. Ja elämään nyt Mombasa vain jää. Kuumankostean, minä tunsin Mombasan ja meren, taivaan Afrikan.” Niin tuttu kappale suomalaisille on tuo Taiskan luritus, ehkä jo vähän kliseekin. Mutta varmasti se nostattaa monelle hillittömän kaukokaipuun. Mombasan valkoiset hiekat, huojuvat palmut ja kirkkaat, turkoosit vedet olivat minunkin mielessäni useasti siintäneet. Ja nyt oli aika tullut elää yksi unelma todeksi. Menomatka Finnairin Boeing 757 lomalentokoneella, välilasku Sharjahissa Arabiemiraateissa ja muutama shampanja koneessa saivat lopulta olon nuutumaan. Mutta kaikki tuo väsymys oli tipotiessään, kun kone tömähti raskaasti möykkyiselle kiitoradalle Mombasassa. Koneesta ulos astuessamme meitä olivat vastassa niin lehtikuvaajat kuin tanssiryhmäkin. Tervetulotoivotuksena käteemme tökättiin ruusut, valmiiksi avattu kookos suuta kostuttamaan ja värikkäät huivit suojaamaan matkalaisia auringolta, tuulelta ja pölyltä. Ihan näin mahtipontista saapumista emme osanneet odottaa. Ajoimme kentältä suoraan hotellille, jonne jäimme vain yhdeksi yöksi. Altaalle oli pakko lähteä heti pulahtamaan. Illalliselta mieleeni jäi suuri mureenaa muistuttava paistettu kala. Ja yö, se oli kuumankostea. Marakatit rähisivät puissa jo aamuyöstä, enkä muutenkaan saanut oikein nukuttua. En vielä edes tiennyt, kuinka suuren palan sydämestäni tulisin tähän maahan jättämään. Intian valtameri kohisi taustalla ja tuuditti minut uneen aika ajoin.

Lähdimme matkaan aamuvarhain, edessä oli viikon safari. Ensimmäinen kohteemme oli Taita Hills, yksityinen suojelualue lähellä suurempia Itä-Tsavon ja Länsi-Tsavon luonnonpuistoja. Matka moottoritietä pitkin oli kuin ajelu kynnöspellossa. Ensimmäinen pysähdys huoltoasemalla kahden tunnin ajon jälkeen tuli tarpeeseen. Parkkipaikan laidalla kasvavan suuren puun olivat vallanneet kutojalinnut. Iloisen keltaiset linnut rakensivat taidokkaasti riippuvia pallopesiään puiden oksille. Värikkäät liskot vilistivät jaloissa, ne olivat agamoja. Aurinko lämmitti ja kaikki oli ihmeellistä. Yritin epätoivoisesti painaa kaiken mieleeni. Tien pielessä kasvoi sisalpeltoja ja välillä näkyi säkkikasoja. Ne olivat myytävänä olevaa hiiltä. Saavuimme puolilta päivin Taita Hills’iin. Helmikanaryhmät singahtelivat tiellä. Heti puistoon päästyämme suuntasimme lounaalle Taita Hills Lodgeen. Käteen lykätty lasi jääkylmää hedelmämehua oli täydellistä. Jatkoimme matkaa kohti majapaikkaamme. Bongasimme ensimmäiset impalat, vesiantiloopit ja marabouhaikarat. Marabouhaikara saattaa olla maailman rumin lintu, näyttää kuin niiden päät olisivat mädäntyneet.

Saavuimme majapaikkaamme Sarova Salt Lick Game Lodgeen. En voinut olla haukkomatta henkeäni. Pyöreät huoneet oli rakennettu paalujen varaan niin, että antilooppilaumat, norsut ja kirahvit pääsivät vapaasti niiden alitse. Baarin terassi aukesi savannille. Sen edessä oli lampi, johon eläimet saapuivat juomaan. Lammen rantaan oli rakennettu bunkkeri, johon pääsi tunnelia pitkin eläimiä tarkkailemaan. Hetken levättyämme lähdimme ensimmäiselle puistoajolle. Näimme ensimmäiset norsut. Järven rannalla kiljumerikotka tarkkaili meitä puun oksalla. Puiston alueella on luonnonsuojeluprojekti, jossa sinne istutetaan uusia puita. Mekin kävimme omat puumme sinne istuttamassa. Vihermarakatit leikkivät läheisissä täysikasvuisissa puissa. Kun lähdimme jatkamaan kierrosta puistossa, näimme kafferipuhvelin. Ajoimme suurelle kukkulalle. Majapaikkamme siinsi savannilla, keniankottaraiset ylpeilivät väreillään pensaassa ja kun ajoimme takaisin alas, kongonit söivät heinää tien vieressä. Palasimme lodgeen. Olo oli niin epätodellinen, että välillä oli pakko nipistää itseään. Pääsenkö tosiaan kokemaan tämän kaiken? Ei ole ensimmäinen kerta matkoilla, kun tämä lapsenomainen innostuminen valtaa minut. Huoneelle johtavan sillan kaiteella punanokkatoko seurasi huvittuneena toimintaani. Taas yksi turisti tohottamassa kameransa kanssa. Alkumatkasta jokainen kirahvi, lintu ja koppakuoriainen pääsi valokuvaan. Illalla kävimme juomassa drinkit terassilla ja aurinko alkoi painua mailleen. Taivaanrannassa salamoi ja kirahvit lipuivat tyynenä hämärtyvällä savannilla. Yöllä heräsin, kun norsulauma vaelsi huoneemme alta. Tällaiset yöherätykset eivät minua haittaa!