Perillä Kenian ehkä tunnetuimmalla suojelualueella Masai Marassa majoituimme Mara Simba Lodgeen Talek-joen varrelle. Minulle se on viehättävin majoitus toistaiseksi koko matkailuhistoriani aikana. Se ei ollut maailman ylellisin majapaikka, mutta luonto oli niin upeasti läsnä tässä paikassa, että en aiemmin ollut vastaavaa kokenut. Joessa asusti muun muassa virtahepoja ja krokotiileja. Sodoman omenat ja huiluakaasiat kasvoivat joen pientareilla. Meille sattui varmasti yksi parhaista huoneista, josta oli ikkunat kahteen suuntaan ja joki virtasi aivan parvekkeen alta. Ravintolan terassilta bongailimme mangusteja, varaaneja ja värikkäitä lintuja. Nyt tunsin Afrikan kaikilla aisteillani. Jos en tähän mennessä sitä jo ollut tehnyt, niin nyt olin totaalisen rakastunut tähän maahan ja maanosaan. Periaatteeni on, että yritän aina matkustaa uusiin paikkoihin. Ei olisi kuitenkaan suuri ihme, jos minut kuitenkin vielä nähtäisiin Masai Marassa. Siellä elämä hymyilee!

Päivät Masai Marassa kuluivat luontoa tarkkaillen. Aamuvarhain lähdimme puistoajolle luontodokumenteista tuttuihin maisemiin. Aamiaisen jälkeen vietimme aikaa lodgella: yleensä apinoiden kanssa altaalla tai sitten terassilla Talek-joen elämää ihmetellen ja lounasta nauttien. Ennen auringonlaskua lähdimme vielä uudestaan puistoajolle muutamaksi tunniksi. Illallista syötiin, kun yön pimeys oli jo saapunut ja tähdet loistivat taivaalla. Olisin voinut jatkaa tuota viikkotolkulla, nyt meillä oli vain pari päivää. Niinpä niistä täytyi nauttia täysin siemauksin.

Masai Maran lävitse kulkevat joet takaavat vehreyden osiin puistoa ja pitävät elämää yllä. Ruohonsyöjälaumat ovat valtavia. Nyt ne olivat suurilta osin Tansanian puolella Serengetissä. Kissapedot pysyvät liikkeellä, kun ravintoa on vähemmän saatavilla. Meille Masai Mara tarjoilikin todellisen kissapetoparaatin. Gepardeja oli välillä neljäkin yksilöä saman puun varjossa loikoilemassa, onnistuimme myös saamaan ’big fiven’ täyteen, kun yhtenä iltana ruohikossa hiipi leopardi ja leijonien kanssa tulimme hyvinkin tutuiksi. Ensimmäisenä aamuna lähdimme puistoajolle jo kello 6.15 heti aamukahvin jälkeen. Uusia eläinlajeja emme tällä puistoajolla onnistuneet näkemään, mutta leijonia useampiakin; Ensin näimme yhden kolmen leijonan lauman ja myöhemmin vielä toisen peräti yhdeksän leijonan lauman.

Iltapäivän ajolle lähtiessä tuntui, että olimme nähneet jo kaiken mahdollisen. Yht’äkkiä tietä pitkin ajellessa Titus (kuskimme ja paikallisoppaamme) huomasi ison urosleijonan makoilevan ihan tien pielessä. Jäimme katselemaan sitä. Vähän ajan kuluttua huomasimme toisen uroksen ehkä kymmenen metrin päässä. Kohta sen jälkeen, kun olimme löytäneet kaksi urosleijonaa, toisella puolella tietä heinikossa näkyi naarasleijona ja kaksi muuta naarasleijonaa lähestyi meitä tietä pitkin. Pusikosta kuului pieniä inahduksia. Lopulta ympärillämme oli yhdentoista leijonan lauma: kaksi urosta, kolme naarasta ja kuusi suloista ja leikkisää pentua. Emot asettuivat imettämään pikkuisiaan ja kehräsivät tyytyväisinä heinikossa. Pennut leikkivät ja katselivat meitä uteliaina. Jäimme katselemaan uskomatonta näkyä muutamaksi minuutiksi. Pala nousi kurkkuun, niin kaunista näkyä en ollut uskonut näkeväni. Viimeinen game drive tarjosi mahtavan huipentuman koko safarille ja saatoimme palata tyytyväisinä lodgeemme. Viimeinen yö Masai Marassa kului hyönteisbongauksen merkeissä, kun rankan sadekuuron jäljiltä koppakuoriaiset ynnä muut ötökät olivat tehneet invaasion huoneeseemme. Koskaan ennen en ollut nukahtanut putoilevien koppakuoriaisten ääneen.

Oli aika jatkaa maasaiden mailta Nairobiin. Rauhallisen aamiaisen jälkeen lähdimme pomputtelemaan Narokin kautta Nairobiin. Pääkaupungissa nautimme lounaan maan ehkä kuuluisimmassa ravintolassa Carnivoressa: se on lihansyöjän paratiisi, vegaanin helvetti. Eteemme kiikutettiin lihapala toisensa jälkeen. Nautaa, sikaa, lammasta, kalkkunaa, kanaa, krokotiiliä sekä strutsinlihapullia ja härän kiveksiä. Kyytipoikana oli salaattia, uuniperunaa ja kastikkeita ja jälkiruoaksi vielä jäätelöä. Melkoinen näytös koko ruokailu, huh huh hu! Ajoimme Nairobin keskustaan, joka oli kuin minkä tahansa suurkaupungin liikekeskusta. Poikkesimme kirjakauppaan hakemaan lukemista Mombasan viikolle. Keniassa kun oltiin, niin käteeni tarttui sopivasti Joy Adamsonin Born Free, joka kertoo Elsa-leijonan liikuttavan tositarinan. Ennen lentokentälle lähtöä ehdimme vielä poiketa oluelle paikallista maistamaan. Oli myös aika jättää hyvästit Titukselle, joka oli viikon ajan tehnyt kaikkensa, jotta meidän safarimme onnistuisi. Ja onnistuihan se, yli odotusten! Illalla sitten lensimme Nairobista Mombasaan, jossa meillä oli vielä tiedossa aurinkolomaa viikon verran.

Päivät Pohjois-Mombasan rannalla kuluivat leppoisasti. Sulattelimme safariviikon tapahtumia syöden, lukien ja auringosta nauttien. Välillä oli mukava kahlailla hotellin edustan laguunissa. Kalat pujottelivat meriruohojen välissä kristallinkirkkaassa vedessä. Hiekka oli valkoista puuteria. ”Jäi Mombasaan vain päivä elämää. Ja elämään nyt Mombasa vain jää. Kuumankostean, minä tunsin Mombasan ja meren, taivaan Afrikan.” Taiska oli oikeassa: Intian valtameren yksi suosituimmista lomakohteista oli sekä kuuma, että kostea. Matkasta taisi muodostua elämäni matka. Ainakin pala sydämestäni jäi Afrikkaan!