Madagaskar%20017.jpg

Madagaskar tunnetaan makeistaan, joita elää saarella 19 eri lajia.

Otsikko saattaa kuulostaa typerältä, mutta niin ainutlaatuinen ja samalla uhattu luontonsa puolesta oli syksyn lomakohteeni, että vain tuo otsikko tekee sille oikeutta. Madagaskar – jo lapsena muistan haltioituneena jostakin lehdestä lukeneeni tuon saaren käsittämättömästä luonnosta. Muutama vuosi sitten YLEn Avara luonto esitti sarjan Madagaskarista, tuolloin viimeistään ymmärsin että sinne on päästävä.

Matka saaren pääkaupunkiin Antananarivoon oli ollut pitkä, lentoteknisistä syistä jouduimme mennessä yöpymään Pariisissa. Nyt Air Francen triplaseiska oli jysähtänyt Antananarivon kiitoradalle ja jättikone oli purkanut sisuksistaan muutaman sataa länsimaista – lähinnä turistia – kentälle. Odotin vastassa olevan trooppisen henkäyksen, mutta ylänkömaan yö olikin viileä ja savunkatkuinen. Myöhemmin tuon savunkatkun ikävät taustat selvisivät. Maahan saapuvat johdatettiin ahtaisiin tiloihin, jossa suoritettiin kaikkien aikojen sekavin passintarkastus. Kun olimme viisumit hankkineet, meille selvisi, että kuuluu mennä jonoon joka on viisumitta matkustaville. ”Ei teillä ole oikeaa viisumia, se on vain leima!” ”Aha.” Passeja kerättiin valtaviksi pinoiksi pienen kopin tiskille, josta niitä sitten yksi kerrallaan huudeltiin noutamaan takaisin. Ja sitten laukun odotus hihnalta, ne saapuivat niin hitaasti, että epäilen että ne kannettiin käsin koneesta. Rahanvaihto ja kohtasimme paikallisoppaamme Solon, joka tulisi viettämään kanssamme koko kaksiviikkoisen kierroksen ajan. Kun kahden aikaan yöllä heittäydyin sänkyyn, ei päässäni liikkunut enää mitään. En edes oikein tainnut ymmärtää, että nyt olin siellä, Madagaskarilla!

Madagaskar%20080.jpg

Riisipellot ja mangopuut hallitsivat maisemaa heti Antananarivon ulkopuolella.

Mutta tuli uusi aamu. Melkein kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen kierros pääsi vihdoinkin kunnolla alkamaan. Suuntasin aamiaiselle, innokkaimmat porukasta osasivat heti sinne mennessäni luetella jo liudan lintuja, joita hotellin viereisellä kosteikolla asusteli. Itselleni lintujen bongaaminen ei ole mikään ”juttu”, mutta Madagaskar on selkeästi bongaajien unelmakohde. Toki itsekin innostuin esimerkiksi kauniin paratiisimonarkin tai pienen, mutta kauniin, madagaskarinmedestäjän nähdessäni. Tai kun iloisen keltaiset kutojalinnut olivat vallanneet baobabin kotipuukseen. Nyt lähdimme kuitenkin ensimmäiseen vierailukohteeseemme noin 1,5 tunnin ajomatkan päähän Antananarivosta länteen. Lemur Park on ranskalais-japanilaisella rahoituksella toimiva yksityinen suojelualue, jossa elää vankeudesta pelastettuja makeja. Ne pysyvät alueella, koska ovat tottuneet ihmiseen ja saavat myös ruokaa. Osa makeista on tietysti puistossa syntyneitä. Näimme muutamaa eri lajia makeja ja saimme ensikosketuksen myös Madagaskarin kasvillisuuteen. Olipa siellä kilpikonniakin ja liskoja vilisi siellä täällä. Niin ja taas niitä lintuja.

Madagaskar%20112.jpg

Yökuvaaminen taskulampun valossa oli amatöörille haastavaa. Jotain tarttui matkaan kuitenkin.

Söimme Lemur Parkissa lounaan ja sitten lähdimme hieman pidemmälle ajomatkalle kohti itää. Sivuutimme Antananarivon ja melkein neljän tunnin ajon jälkeen saavuimme Andasiben kansallispuistoon. Hämärä oli jo laskeutunut kun saavuimme puiston alueelle. Ennen hotellille lähtöä pysähdyimme pienelle kävelylle tarkkailemaan yön kulkijoita. Kameleontit olivat kotioksillaan tyytyväisinä täydenkuunjuhlissaan, nopeilla kielillään ne nappaavat ravintonsa niin, ettei niiden juurikaan tarvitse itse liikkua. Taskulamppujen valokiilaan osui myös ruskomaki, joka on enemmänkin päiväaktiivinen. Näimme myös ensimmäisen kerran pikkuhiirimakin. Se on niin pieni, että on vaikea tajuta sen kuuluvan puoliapinoihin. Äkkiseltään vilkaistuna sitä luulee helposti puussa kiipeileväksi jyrsijäksi, mutta tarkemmin katsottuna siitä löytää kaikki apinan piirteet. Jatkoimme hotellille illalliselle. Matkalla tarjottu ruoka yllätti iloisesti. Ranskan siirtomaa-aika näkyi kokkaustaidoissa. Paikallisten ruoka on pitkälti vetistä riisiä, jonka kanssa on usein lihaa. Mausteita ei erityisemmin käytetä, mutta riisiin saatetaan lisätä pinaatin kaltaista kasvista, tai lihan haudutusliemeen villiyrttejä. Turisteille sen sijaan tarjottiin maukkaita kolmen ruokalajin aterioita. Illalliset olivat myös mukavia hetkiä kerrata päivän aikana nähtyä.

Madagaskar%20122.jpg

"Kotimökkini" Vakona Forest Lodgessa Andasiben kansallispuistossa

Illallisen jälkeen saimme huoneet. Minut johdatettiin pimeässä omalle mökilleni. Sirkkojen ja sammakoiden äänet ympärilläni saivat minut jännittyneenä odottamaan, millaisesta maisemasta aamulla heräisin. Laitoin herätyksen puoli viideksi. Ulkoa kajasti jo valo. Ympäröivän sademetsän äänet olivat uskomattomat. Siinä missä illalla nukahdin sammakoiden ja sirkkojen ääniin, aamulla heräsin mahtavaan lintujen konserttiin. Suihkun jälkeen ehdin hetkeksi istahtaa terassilleni. Ensimmäisen kerran kunnon lomatunnelma valtasi minut. Puiden latvuksissa oli hieman usvaa. Mökin edessä kasvavan puusaniaisen lehdet olivat kasteessa. Silmät olivat vielä hieman uniset, mutta se ei minua haitannut. Olin niin innoissani kaikesta ympäröivästä.