Madagaskar%20699.jpg

Näin kauniissa maisemassa sain herätä Ranomafanan puistossa

Aamulla heräsin viideltä. Menin taas terassille istumaan. Sen edessä kasvava banaani oli kukassa. Madagaskarinmedestäjä keräsi pitkällä nokallaan aamiaista kukista. Sen oranssi vatsa välkkyi kilpaa metsän takaa nousevan aamuauringon kanssa. Lähdimme aamiaisen jälkeen neljäksi tunniksi sademetsään samoilemaan. Näimme makeista kultabokombaleja, diademasifakoja, ruskomakeja ja kärppämakin ainakin. Lajeja tuli ja meni niin häkellyttävällä vauhdilla, että en aina pysynyt vauhdissa mukana. Monet makit ovat myös melko samannäköisiä, joten niiden tunnistaminen ei käy niitä koskaan ennen nähneeltä ihan helposti. Lintujakin nähtiin, kerttusia, paratiisimonarkkeja, papukaijoja, sinikukun ja paljon muuta. Lounaan ja pienen iltapäivälevon jälkeen jatkoimme sademetsään tutustumista. Lyhyen ajomatkan päässä hotellilta oli jälleen aika painua pusikkoon. Ei mennyt kauaakaan, kun saimme ruskomakiperheen kiikariimme. Vähän ajan kuluttua näimme kultabokombalilauman. Näitä äärimmäisen uhanalaisia makeja on eri lähteiden mukaan jäljellä enää 200-1000 yksilöä. Kannan elpymisen suhteen ollaan kuitenkin varovaisen toiveikkaita. Pääsimme lopulta ihailemaan myös punavatsamakien ruokailua aivan lähietäisyydeltä tiheässä bambukasvustossa.

Madagaskar%20934.jpg

Makille maistuivat mehevät bambun versot

Aivan häkellyttävästi nähtävää oli taas, mutta aika vaikean maaston takana. Kannatti kuitenkin tämä rykäisy, joka oli eläimistön puolesta matkan parasta antia. Pidimme pienen palautumis- ja juomatauon kun pääsimme puiston reunamille takaisin. Väsyneinä, mutta onnellisina katsoimme kuinka maisema ympärillämme hämärtyi. Ajoimme autolla vielä katsomaan yöelämää. Juu, ei baareja ja yökerhoja, vaan sademetsän yöelämää. Näimme puurotan, pikkuhiirimakeja, sinijalkakameleontin ja monta muuta kameleonttilajia. Myös puuboa oli liikkeellä, näimme myös hyvin harvinaisen oranssi-mustilla pitkittäisjuovilla varustetun käärmeen, joka etsii vielä suomenkielistä nimeään. Paikallisoppaammekaan ei ollut kyseistä käärmettä koskaan ennen nähnyt.

Madagaskar%20773.jpg

Kärppämaki vietti päivää pesäkolossaan

Ranomafanan upea puisto jäi taakse ja jatkoimme matkaa kohti maan lounaiskolkkaa. Ensimmäiseksi pysähdyimme Fianarantsoassa, jossa hoidettiin posti- ja apteekkiasioita. Melkein kaikilla kolmestatoista suomalaisista oli jotakin vaivaa. Apteekin väen ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset, kun ryhmämme suuntasi joukolla tyhjentämään apteekkia. Tarvittiin sidetarpeita, yskä- ja flunssalääkkeitä, desinfiointiainetta, kurkkupastilleja, vatsalääkkeitä ja laastareita ynnä muuta.  Matka jatkui parin tunnin päähän Ambalavaoon. Siellä näimme kuinka puukuidusta tehdään käsin paperia. Koko prosessi puhtaasta puusta valmiiksi paperiksi hoitui ilman mitään kemikaaleja. Valmiit paperiarkit koristeltiin kuivatuilla kukkasilla ja lehdillä. Valmiista paperista tehdään sitten kortteja, tauluja, kirjanmerkkejä ja vaikka mitä. Ambalavaosta nappasimme mukaan retkilounaat ja jatkoimme kohti läheistä Anjan kylää. Oli muuten harvinaisen ytimekäs paikannimi noin niin kuin madagaskarilaisittain! Söimme lounaan piknikpaikalla, jossa totesin, että minun kohdallani pöydässä asui kymmeniä torakoita. Yritin pysyä tyynenä, ettei kaikkien ruokahalu olisi mennyttä. Jälkiruoaksi oli banaani, laskin kuoret pöydälle ja parissa minuutissa ne olivat torakoiden peitossa. Eipä ole tällaista lounasta ennen tullut syötyä…

Madagaskar%20837.jpg

Ranomafanassa luonto oli hyvin kauniina säilynyt

Lounaspaikan vieressä oli metsä, johon kyläläiset olivat perustaneet yhteisöllisen suojelualueen. Lähdimme katsomaan kameleontteja ja bongasimmekin lajeista suurimman. Kameleontti kyllä pistää olemuksellaan väkisinkin hymyilyttämään. ”Menisinkö eteenpäin, ehkä, no ensin vähän taakse ja sitten vähän enemmän eteenpäin.” Huojuva kävely, eri suuntiin harottavat silmät ja usein rullalla oleva takaruumis tekevät kameleontista huvittavan, mutta varsin sympaattisen näyn. Törmäsimme seuraavaksi suloiseen rengashäntämakilaumaan. Ne mutustelivat tyytyväisinä viikunapuussa hedelmiä. Poikaset olivat takertuneina emojensa selkävilloihin. Välillä ne irrottivat otteensa ja leikkivät hetkisen serkkujensa kanssa. Osa paistatteli päivää viikunapuun juurella olevilla kivillä. Yht’äkkiä laumalle tuli kuitenkin kiire poistua paikalta. Ne lähtivät ylittämään viereistä papupeltoa. Pitkät hännät, joissa on 28 raitaa, huojuivat pystyssä ja kuin kapellimestarin johtamana yhdenaikaisesti. Oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle. I like to move it, I like to move it move it! Äkkilähdön syykin selvisi meille pian. Lauma oli uhmannut naapurilauman reviiriä. Viikunapuun makoisat hedelmät oli tehnyt niistä uhkarohkeita. Naapurilauma sattuikin palaamaan vakipuulleen viikunalounaalle, ja niinpä ensimmäiselle laumalle tuli kiire jatkaa matkaansa. Anja on hyvä esimerkki, kuinka luonnonsuojelu voidaan kääntää paikallisen yhteisön hyödyksi. Madagaskarin luonnon tulevaisuuden kannalta soisi vastaavia projekteja syntyvän paljon lisää, valtiovalta kun ei ole mitenkään pontevasti lähtenyt luontoa suojelemaan.

Madagaskar%20790.jpg

Matka jatkui ja lähdimme ylittämään suurta puutonta ylätasankoa. Maisemat olivat kuin Marsista. Maisemaan ilmestyivät lopulta valtavat graniittimuodostelmat. Katselin repsikan paikalla hiljaa kuinka aurinko laski niiden taakse. Kauniita hetkiä, joiden vuoksi kannattaa joskus lähteä merta edemmäksi kalaan. Hämärä oli jo laskeutunut, mutta pystyi vielä havaitsemaan kuinka suuret graniittimuodostelmat muuttuivat pienemmiksi hiekkakivipatsaiksi. Taivas tummeni yhä ja tuhannet kirkkaat tähdet syttyivät loistamaan. Saavuimme Isatoon. Hotellimme Le Jardin du Roy oli noiden mielikuvitukselliset muodot saaneiden hiekkakivitöyräiden väleihin rakennettu. Oli kyllä upeat puitteet tässä linnamaisessa hotellissa. Maan yleiset elinolot huomioon ottaen tunsin pienen pistoksen sydämessäni. Ehkä olisin hieman vaatimattomamminkin voinut majoittua, kuin kaksikerroksisessa sviitissä, josta ikkunoitakin oli kolmeen ilmansuuntaan ja vessoja kaksi. Minä kun olin kuitenkin yksin matkassa.

Madagaskar%20997.jpg

Elämää Fianarantsoassa