Madagaskar%201173.jpg

Madagaskarin luonto on paikoin häkellyttävän kaunista.

Oli tullut aika suunnata matkan ehkäpä rankimmalle luontokävelylle läheiseen laaksoon. Päivä oli hikinen, mutta kaiken ähkimisen arvoinen. Monenlaisia eläimiä näimme, uusina ainakin lehtihyönteisiä ja upeissa väreissä loistavia sudenkorentoja ja joku uusi käärmelajikin bongattiin. Parasta tällä retkellä olivat kuitenkin maisemat. Laakson pohjalla kulki nyt osin kuivunut joenuoma, jossa kuljimme valtavien kivenlohkareiden ohi pujotellen ja välillä niiden yli kavuten. Välillä vesi osui uomassa virtaavaan kirkkaaseen veteen, saaden valon leikkimään kallioseinämissä. Rehevä kasvillisuus kätki tämän kaiken sisäänsä. Jos uskoisin paratiisiin, niin täällä olisin ehkä sen löytänyt. Laakson pohja alkoi nousta yhä jyrkemmin ja reittimme kävi yhä vaikeakulkuisemmaksi.

Madagaskar%201186.jpg

Virkistävä pulahdus.

Aloin kuulla korvissani kohinaa. Lopulta kohina alkoi peittää jopa kauniin linnunlaulun taakseen. Kahden ja puolen tunnin tarpomisen jälkeen saavuimme viimein päämääräämme. Silmiemme edessä avautui kaksi kaunista vesiputousta ja niiden alla kauniit lammet. Suurempi vesiputous laski syvempään mustanpuhuvaan lampeen, pienempi putous taas rikkoi pienemmän ja matalamman lammen pintaa. Pienemmän lammista mineraalit olivat värjänneet syvän turkoosiksi. Näin nutipäiden uivan lammen seinämillä. Ei mennyt kauaa kun hikiset vaatteet lensivät kalliolle ja pulahdin lammista suurempaan uimaan. Vesi tuntui kylmältä, mutta taivaallisen virkistävältä. Viileä kristallinkirkas vesi soljui kivien välissä ja rehevä kasvillisuus varjosti kuuminta aurinkoa.

Madagaskar%201201.jpg

Maanpäällinen paratiisi?

Meidän oli kuitenkin pakko samota vielä takaisin sama reitti, sillä oikopolkuja ei ollut. Reitin puoliväliin paikalliset pojat olivat tulleet myymään jääkylmää Coca Colaa. Voitte varmasti arvata, että kaupat syntyivät! Retken jälkeen söimme lounasta ja ehdin ensimmäistä kertaa tällä matkalla hieman ottamaan aurinkoa ja syventyä kirjan pariin. Iltapäivällä lähdimme tarkemmin tutustumaan hotellia ympäröiviin hiekkakivimuodostelmiin. Liskoja ja lintuja näimme runsaslukuisesti. Maisema oli kuin tieteiselokuvasta, kun ilta-aurinko alkoi värjätä kallioita punaiseksi. Hassu kallion kolossa kasvava elefantinjalkakasvi sai minut hymyilemään. Kaikkien näiden vuosien ja matkojen jälkeen voi aina huomata, kuinka paljon maailmalla on vielä salaisuuksia minulle näytettävänään.

Madagaskar%201243.jpg

Kasvi joka sai minut hymyilemään.

Seuraavana aamuna oli herätys jo 5.30. Oli taas aika pakata tavarat kokoon ja jatkaa matkaa. Se kävi minulta kuitenkin jo niin rutiinilla, että ehdin vielä istuskella huoneen terassilla aamuauringossa ja kuunnella lintujen aamuisen sinfonian. Aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan kohti rannikkoa. Kahdeksan saarella vietetyn päivän jälkeen tulisimme vihdoin näkemään meren! Kohta hotellilta lähdettyämme ohitimme Ilakakan kaupungin. Sieltä löytyi 1990-luvulla suuret safiiriesiintymät ja nyt siellä on todellinen safiirikuume käynnissä. Osa paikallisista on hieman onnistunut rikastumaan ja lyhytnäköisesti he käyttävät rahansa muun muassa merkkivaatteisiin ja viihde-elektroniikkaan. Jalostamattomat kivet kuitenkin virtaavat pilkkahinnalla maailmalle ja voitot käärivät lähinnä thaimaalaiset, srilankalaiset ja arabit. Safarikuumeen ympärille on kehittynyt paljon lieveilmiöitä ja esimerkiksi HIV- ja syfilisluvut ovat kaupungissa todella korkeat.

Madagaskar%201255.jpg

Heikompilaatuisia safiireja kaivetaan käsipelillä joen pohjalta.

Alkumatkasta maisema oli taas avaraa ruohotasankoa. Välillä tien vieressä kasvoi pari suurta tummanvihreää mangopuuta täynnä pian kypsyviä hedelmiä. Pian saimme nähdä myös ensimmäiset baobabit. On se vaan metka tuo puu, joka näyttää kuin se olisi tökätty ylösalaisin maahan. Piikkipuumetsät ilmestyivät nekin maisemaan. Valitettavasti niistäkin on iso osa tuhoutunut, osa luonnollisen kehityksen myötä, osa ihmisen toimien seurauksena. Hieman ennen Toliaran kaupunkia pysähdyimme lounaalle. Ravintolan vieressä oli arboretum, jossa kävimme katsomassa millaisia puita Madagaskarilla oikein kasvaakaan. Ihan kiva vierailukohde, mutta puisto olisi ollut tietenkin paljon hienompi heti sadekauden jälkeen. Nyt monet puut olivat täysin lehdettömiä. Sadekausi alkaa Madagaskarilla usein loka-marraskuun vaihteessa.

Madagaskar%201296.jpg

Apinanleipäpuiden esiinmarssi.

Arboretumissa kiertelyn jälkeen teimme kaupunkikierroksen Toliarassa. Siellä meininki oli aika kaoottinen. Kadut ja kadunkulmat olivat täynnä markkinoita. Kaupungin neljätuhatta polkupyöräriksaa suhailivat hiekkateillä liikenteen seassa. Onneksi emme olleet jäämässä Toliaraan, vaan matkamme jatkui Ifatyyn viettämään parin päivän rantalomaa. Hotelli oli ecolodge, minun makuuni täydellinen – uniikki, mutta ei hienosteleva. Mökissä oli ruohokatto ja meri-ilma tuulesi suoraan ikkunaluukuista olohuoneeseen, joka oli maantasossa. Majan katolla oli makuuhuone, josta ikkunat avasivat maiseman joka suuntaan. Katselin kuinka paikalliset pojat vetivät nuottansa majani edustalle rantaan. Kaikennäköisiä kaloja oli tullut saaliiksi. Samalla huomasin, että ranta oli täynnä mitä ihmeellisimpiä simpukankuoria. Meri kohisi unettavasti, istuin terassillani kansituolissa ja annoin merituulen vilvoittaa auringon päivällä kuumentamaa ihoa. Aurinko laski Mosambikinsalmeen ja tyrskyt löivät etäämpänä rannasta oleviin riuttoihin.

Madagaskar%201428.jpg

Rantamökin tunnelmaa.

Illalla syömästä tullessani muurahaiset olivat vallanneet mökkini lattian. Niitä siinä hätyytellessäni yksi muurahainen puraisi varpaaseeni. Sitä kirotessani tajusin, että edessäni lattialla on sihisevä madagaskarintorakka – sellainen kuusisenttinen hirveää sähinää päästelevä ötökkä. Laitoin sen päälle hammasmukin ja ujutin paperin alle ja siirsin kaverin rannalle ulkoilemaan. Aamiaispöydässä kuulin, että ryhmämme oli saanut vieraiksi myös perhosia, kärpäsiä, paljon moskiittoja ja yksi hiirikin oli kyläillyt. Luontomatkailua…

Madagaskar%201389.jpg

Kun ikää mitataan sadoissa vuosissa...

Seuraavana aamupäivänä teimme retken piikkipuumetsään. Apinanleipäpuiden mielikuvitukselliset muodot ovat kyllä niin hienoja! Monenlaisten kasvien lisäksi näimme taas käärmeen ja paljon liskoja ja lintuja. Kävelyn jälkeen olin altaalla uimassa ja lukemassa kirjaa. Sielläkin sain seurata ihan lähietäisyydeltä käärmeen luikertelua. Päivät Ifatyssa kuluivat laiskasti. Kävin usein rannalla kävelemässä. Siellä sai olla melkein yksin. Välistä pikkupojat kävivät esittelemässä puusta veistämäänsä venettä ja saaliiksi saamaansa pientä sinttiä. Tulivat siinä ohimennen kysyneeksi, saisivatko karkkia tai t-paitani. Taisikin olla reissun kysytyin kysymys: ”Monsieur, bonbon?” Viimeisenä iltana Ifatyssa oloni oli illallisella haikea. Tiesin, että en taas hetkeen näe auringon painuvan Intian valtamereen, merituuli ei saisi kynttilää lepattamaan illallispöydässä ja Etelänristi ei taas kohta tuikkisi enää taivaalla.

Madagaskar%201429.jpg

Aurinko laskee Mosambikinsalmeen.

Mutta sainpahan vielä yhden yön nukkua aaltojen lyödessä vaimeasti rantaan. Aamulla heräsin jo ennen viittä, kun naapurissa kukko kiekui. Kävin suihkussa ja kävelin rannan kautta aamiaiselle. Ehdin laukun pakkaamisen jälkeen istahtaa vielä pariksi tunniksi bungalowin terassille ja uppoutua kirjaan. Lounas oli jo yhdeltätoista ja sitten suuntasimme Toliaraan lentokentälle. Lensimme Fort Dauphinin kautta Antananarivoon takaisin Madagaskarin kierroksemme alkupisteeseen. Ajoimme suoraan illalliselle vanhaan huvilaan perustettuun ravintolaan. Sähköt olivat taas poikki laajoilla alueilla ja melkein koko kaupunki tuntui olevan pimeänä. Saimmekin nauttia kynttiläillallista.

Madagaskar%201439.jpg

Le Paradisier hotellin allasalue.

Oli jäljellä enää yksi päivä Madagaskarilla ja Antananarivossa. Lähdimme kaupunkikierrokselle. Liikenne oli kuitenkin todella ruuhkainen, se seisoi pahimmillaan puoli tuntia ja sitten saatoimme päästä 50 metriä eteenpäin. Kaupungin kadut on rakennettu aikana, jolloin niitä käytti muutama kymmenentuhatta ihmistä, miesvetoiset riksat ja sebuvankkurit. Nyt Antananarivossa on kolme miljoonaa asukasta ja 70000 yksityisautoa. Pääsimme kuitenkin käymään vanhassa kuninkaan linnassa. Se oli aika erilainen linna, mihin me olemme täällä Pohjolassa tottuneet. Kuninkaan valta maassa päättyi käytännössä ranskalaisten saapumiseen. Historiaa on Madagaskarilla kirjoitettu hyvin samalla tavalla, kuin muissakin siirtomaavallan alle joutuneissa Afrikan valtioissa. Ehdimme vielä käydä markkinoilla tekemässä viime hetken tuliaisostoksia. Luomulounas ranskalaisten omistamassa viehättävässä ravintolassa kruunasi päivän. Illalla ehdimme nauttia vielä jäähyväisillallisen hotellilla ennen kun lähdimme lentokentälle ja pitkälle kotimatkalle Pariisin kautta. Silmiä avaava, rentouttava, hauska ja paikoin ylellinenkin oli matkani Madagaskarille. Palasin kiitollisena ja nöyränä Suomeen. Olen aina valmis kokemaan uutta ja toivon, etten koskaan turru tai kyllästy matkailuun. Kuinka paljon sisältöä se voikaan elämään antaa!

Madagaskar%201485.jpg

Kuninkaanlinnan tärkeimpiä osia oli aikanaan kuninkaan kylpyaltaat, joihin neitsyet kantoivat veden.