kuuba%20178.jpg

Hotellimme Roc Barlovento Varaderossa.

Oli jo pimeää, kun pääsimme perille. Trooppinen sade oli vallannut Varaderon. Viileä talvituuli puhalsi pohjoisesta, pudottaen yölämpötilan kahdenkymmenen asteen tuntumaan. Maahantulomuodollisuudet ja hotelliin kirjautuminen tuntuivat hieman rasittavilta pitkän lennon jälkeen. Aikaerosta johtuen sänky olisi kutsunut jo paljon aiemmin, mutta nyt viimein pääsin pitkäkseni. Kuulin kuinka sade yltyi ulkona. Tuulenpuuskat saivat kasvien lehdet kohisemaan Kuuban mustassa yössä. Sitten nukahdin.

Aikaeron takia uni oli aika katkonaista ja kuuden jälkeen aamulla en viitsinyt edes yrittää enää saada unen päästä kiinni. Kurkkasin varovasti verhon raosta ulos. Ulkona oli jo alkanut valostumaan. Huomasin huoneemme olevan palmupusikon latvuston kätkemä, kovin oli trooppinen maisema. Taivas tuotti pettymyksen. Se oli tumman pilviverhon peittämä.

kuuba%20181.jpg

Varaderon ihanaa rantaa.

Istuimme aamiaisella, kun saimme nähdä auringon kuitenkin ottavan pilviverhosta vallan. Kymmenen aikaan aamulla lähdimme kävelykierrokselle pitkin Varaderon parikymmentä kilometriä pitkää rantaa. Kirkas aurinko sai kitinvärisen hiekan näyttämään lähes liidunvalkoiselta. Aallot löivät turkoosina vyörynä rantaan. Meri oli kuljettanut kaikenlaista ihmeteltävää rantaan. Rannalla oli niin mukava kävellä, että emme olisi malttaneet kääntyä takaisin ollenkaan. Lenkin jälkeen oli mukava painautua rantatuoliin kirja toisessa kädessä, piña colada toisessa.

kuuba%20163.jpg

Matanzasissakin on menneiden aikojen havinaa.

Seuraavan aamupäivän koittaessa päätimme lähteä hieman aistimaan Kuubaa. Saimme vinkin, että kun kävelemme siltaa pitkin yli joen, johon Varaderon turistialue päättyy, voisimme saada taksin halvemmalla. Noudatimme ohjetta. En tiedä oliko taksi halvempi, mutta tunnelmaa siinä ainakin oli. Kuskin kaveri kertoi auton olevan amerikkalaisvalmisteinen ja vuoden 1953 mallia. Suuntasimme noin neljänkymmenen kilometrin päähän Matanzasiin. Kuski pysyi kielimuurista johtuen vaiti, saimme nauttia kuubalaisesta letkeästä musiikista ja ikkunoista virtaavasta lempeästä tuulesta. Aurinko lämmitti mukavasti. Saavuimme hyvissä ajoin aamupäivällä Matanzasiin, joka vasta uneliaana aloitti aamuansa. Kuubassa ei turhaan aamuruuhkissa säntäillä – ja hyvä niin. Lomatunnelmaan pääseminen ei vaadi pinnistelyä.

kuuba%20165.jpg

Rappioromantiikkaa parhaimmillaan.

Matanzas oli noin Tampereen kokoinen pikkukaupunki, josta suuri osa asukkaista on työllistynyt Varaderossa matkailun eri tarpeisiin. Sielläkin oli havaittavissa ajan pysähtyminen 50-60 –luvuille. Vanhukset istuivat keskusaukion laidalla puun alle asetetuilla penkeillä aikaansa tappamassa. Vieressä oli puhelinkoppeja ja ihmiset kävivät toden totta puhumassa puheluita niissä! Mitä nostalgiaa! Kaverini bongasi lähistöltä limusiiniksi pidennetyn Ladan, omaa nostalgiaansa siinäkin. Monet rakennukset näyttivät rappeutuneilta. Niistä haistoi vielä entisaikojen loiston. Matanzasin edustalla oleva merenlahti on ollut aina tärkeä satama Kuubassa ja huhutaan, että sinne on hukkunut mittaamattoman arvokas kultalasti aikana, jolloin espanjalaiset valloittivat maata alkuperäiskansoilta. Siirtomaa-aikakin oli selvästi jättänyt merkkinsä Kuubaankiin ja Matanzasin arkkitehtuurissakin oli selviä eurooppalaisia vaikutteita.

kuuba%20173.jpg

Matanzasin paloasema oli tyyliltään hyvin eurooppalaisvaikutteinen.

Vanhalla farmarimallin Dodgella suuntasimme takaisin Varaderoon, jonka upea ranta houkutti meidät taas kävelylle. Aika katoaa meren kohistessa taustalla, auringon lämmittäessä iholla ja palmujen huojuessa rannan tuntumassa. Parasta terapiaa! Välillä pysähdyimme seuraamaan pelikaanien kalastusta tai vertailemaan paikallisten ja kotoisten lokkien eroja. Hiekka hieroi jalkapohjat virkeiksi.

kuuba%20182.jpg

Varaderon rantapummit.

Seuraavana päivänä suuntasimme hieman pidemmälle retkelle ja lähdimme kohti pääkaupunki Havannaa. Matkalla näimme niin viljelyksiä, luonnonpuistoja kuin öljynporauskenttiäkin. Ja tietysti paljon niitä vanhoja amerikkalaisia autoja, joiden joukkoon sujuvasti pujahtivat myös Neuvostoliitosta tuodut Ladat. Uusista autoista suurin osa on kiinalaisvalmisteisia. Autokanta on niin erilainen kuin missään muualla maailmassa, että siihen ei voi olla kiinnittämättä huomiota. En edes minä, jota autot eivät voisi yleensä vähempää kiinnostaa. Tässäkin asiassa matkailu avarsi mieltäni!

kuuba%20200.jpg

Vanhoja autoja riitti.

Ennen varsinaiseen Havannaan saapumista pysähdyimme katsomaan kaupungin siluettia Havannanlahden vastarannalta El Morron linnoitukselta. 1500-luvun lopulla rakennettu linnoitus seisoi jämähtämättä rantatörmällä ja sen muurien päältä avautui upea näkymä Havannaan. Voin vain kuvitella kuinka loistelias kaupunki onkaan parhaina päivinään ollut. Ei elämä Havannasta tai Kuubasta ole toki mihinkään kadonnut amerikkalaisten saarron aikana. Mutta paikat ovat päässeet rapistumaan. Toinen kysymys sitten onkin, kuinka paljon tästä rappeutumisesta voi todella Yhdysvaltoja syyttää, mutta jätän politiikan asiaa paremmin tunteville. Tietynlaisen aikakapselin saarto on joka tapauksessa synnyttänyt ja parhaiten siihen pääsee tutustumaan varmasti juuri Havannassa.

kuuba%20217.jpg

El Morron linnoitus taustallaan Havanna.

Tunnelia pitkin pääsimme alittamaan Havannanlahden ja olimme vihdoin itse kaupungissa. Suuntasimme suoraan vanhaan siirtomaatyyliseen keskustaan, La Habana Viejaan. Se on UNESCOn suojelema ja syystäkin. Mitään yksittäisiä historiallisia ihmeitä alue ei tarjoa, mutta se on kokonaisuutena hyvin vaikuttava ja tunnelma oli melko runsaasta turistimassasta huolimatta jotenkin rauhoittavia. Vanhojen rakennusten paksuilla kiviseinillä olisi varmasti monta tarinaa kerrottavanaan, ovathan vanhimmat niistä satoja vuosia vanhoja. Siellä täällä talojen väleissä oli hyvin pieniä ja ah, niin viehättäviä, puistoja. Yksinäinen suihkulähde solisi puiden varjossa, mummot istuivat penkillä. Viereisestä kahvilasta hulmahti ihana kuubalaisen kahvin tuoksu. Papat pelasivat terassilla dominoa.

kuuba%20248.jpg

Tunnelmapala havannasta.

Päätimme tehdä hieman tuliaisostoksia. Kuubassa kun oltiin, olivat listalla tietenkin rommi, sikarit ja kahvi. Ne kaikki, ja vähän muutakin, saimme Havannasta hankittua. Ostosreissullamme näimme myös Ernest Hemingwayn kantakapakaksi muodostuneen El Floriditan. Kirjailijan mukaan sieltä sai kaupungin parhaan daiquirin. Sivukadulla vastaan tulivat yksi auto, kananmunakauppias, outoja hajuja, sipulikauppias ja totuus siitä, kuinka huonossa kunnossa kaupunki todellisuudessa on. Kuolemantapauksia kaupungissa sattuu jo vuosittain, kun vanhat rakennukset sortuvat. Monista taloista puuttuu katto tai ikkunat. Kuuban hallinnon väitteet siitä, että asunnottomia ei ole, ovatkin hieman harhaanjohtavia. Jos kodista on lentänyt katto irti, voiko siinä silti asua? ”Uuden” Havannan puolella korjattavaa riittää yhtälailla. Mutta sielläkin riittäisi nähtävää useammallekin päivälle. Näimme Vallankumousmuseon, El Capitolion ja muita keskeisiä rakennuksia. Ajoimme bussilla myös katsomaan Vallankumousaukiota, jossa Fidel Castro piti monet puheet kansalleen.

kuuba%20276.jpg

Legendaarinen vallankumousaukio.

Minä kun koen tämän maailman omalla tavallani, koin kuitenkin matkan parhaat hetket muualla kuin pääkaupungin nähtävyyksiä katsellessa, niin hieno kun ne olivatkin nähdä. Supermarketissa samaa pesuainetta oli hyllyssä neljä metriä ja yhtä murolaatua koko hylly täynnä. Rannalla oli hassuja pieniä hyytelökasoja, joiden mysteeri ei minulle koskaan selvinnyt. Vesibalettia harjoitelleen ryhmän musiikkivastaavana toiminut pappa putosi vaatteet päällä uima-altaaseen. Tämän tapauksen näin samalta aurinkotuolilta, jolla useana päivänä tuijotin vaaleansinistä taivasta ja mietin, että jos yläpuolellani huojuvasta palmusta irtoaisi nyt kookospähkinä, ehtisinkö väistää sitä. Yhtenä päivänä odotin kaksikymmentä minuuttia vierestä seuraten, kun kokki paistoi minulle keltanapsijan – voi veljet että kala maistuikin hyvältä. Illalla oli usein tähtikirkas taivas, tuijotin kirkkaita tähtiä, joiden edessä oli palmujen tummat hahmot lehvästöjään heilutellen. Join samalla piña coladaa tai olutta ja mietin, että maailma on ollut minulle suopea ja hyvä.

kuuba%20170.jpg

Niin oli jälleen yksi maa nähty. Sen pituinen se.