Mikä on oikea tapa matkustaa? Aloin tätä taas viime viikonloppuna ystäväni juhlissa miettiä. Kerroimme toisen ystäväni kanssa matkustavamme syksyllä Filippiineille. ”Oi että, kuulostaa kivalle! Paljonko lennot maksoivat?” Tämän jälkeen jouduimme paljastamaan synkän salaisuutemme. Lähdemme valmismatkalle: lennot, kaikki retket ja kiertelyt, majoitukset ja matkanjohto kuuluu paketin hintaan, samoin kuin suuri osa aterioista. Keskustelu tavallaan tyssäsi siihen. Tällaisia keskusteluja olen käynyt usein. Omat ajatukset jää aina pyörimään sen ympärille, että matkustanko jotenkin väärin. En halua, että matkat ovat tolkuttoman hankalia tai että omasta ajasta paikan päällä kuluu iso osa asioiden selvittelemiseen ja järjestelemiseen. Silti haluan nähdä maailmaa - mahdollisimman laajalti ja monipuolisesti.

intia 131.JPG

Tiikerisafarilla Rathamboressa Intiassa

Olen aika monella tapaa reissannut, mutta pidempää reppureissua Euroopan ulkopuolelle en ole tehnyt. Toki opiskellessani vajaan vuoden Pohjois-Amerikassa, tuli repun kanssa reissailtua, mutta silloin en ajatellut matkailevani varsinaisesti, osoite kun oli Kanadassa. Joka tapauksessa, monenlaista matkaa monen näköisessä porukassa on tullut tehtyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin valinta päätyy valmiisiin ja mahdollisimman monipuolisiin kiertomatkoihin. Risteilyjäkin tekisin mielelläni, mutta niissä tarjonta alueilla, jotka olisivat itselleni uusia, on suppeaa ja useimmiten tolkuttoman kallista.

madeira 026.JPG

Koordinaatit selville Funchalissa Madeiralla

Kuvitteellisessa tilanteessa, jossa kokisin että nyt on maailma nähty, alkaisinko miettiä, että katsoinkin sitä väärien lasien läpi? Perusteina omatoimiselle reissaamiselle on usein se, että näkee omia juttuja ja pääsee sivupoluille. Osaltaan varmasti totta, mutta aika samoja jälkiä esimerkiksi reppureissaajat tuntuvat vaeltavan. Tämän pääsi todistamaan hassuimmillaan Laosin Luang Prabangissa, kun iltaisin sai tosissaan väistellä kaduilla massoina vyöryviä majapaikkaa etsiviä rinkkaselkiä. Toisaalta valmiilla kierroksilla tulee nähtyä hienoja paikkoja, joihin tuskin olisin omatoimisesti koskaan eksynyt. Vaikkapa persialaisten mattojen museoon Teheranissa tai mitä hämärämpien kujien takana pienellä sisäpihalla sijainneeseen ravintolaan Intian Jaipurissa, jossa sain elämäni parasta intialaista ruokaa. En silti missään nimessä halua vähätellä reppureissaajien tapaa matkustaa, kukin keskittyköön matkailussa eniten sen itseä kiinnostaviin muotoihin ja tapoihin.

Välillä myös kohdevalintojani hämmästellään. Olen kesällä lähdössä Kyprokselle ja vieläpä Ayia Napaan. Kamalaa. Miten SINÄ sinne lähdet? No, olen käynyt kohta kahdeksassakymmenessä maassa, mutta en Kyproksella. Ja minua kiinnostaa nähdä, millaista siellä on. Ajattelin samalla reissulla piipahtaa myös saaren pohjoisosassa Turkin puolella. Uskon, että Kyproksella on hyvää ruokaa ja kauniita auringonlaskuja. Saan varmasti lukea kirjaa aurinkovarjon alla ja juoda lasin viiniä. Voin kiivetä vanhoille raunioille ja nukkua pitkät yöunet tai herätä kukonlauluun jos siltä tuntuu.

puhelin 1083.jpg

Illallisella ruotsinlaivalla

Joskus saattaa vielä tulla aika, että teen kunnon irtioton ja lähden kuukausiksi maailmalle rinkka selässä. Siihen ei juuri nyt ole mahdollisuutta, joten ne vähäiset lomat mitä minulla on, aion reissata niin, että se tuntuu minusta itsestä kivalta ja parhaalta. Raha ja aika kun asettavat aina tietyt reunaehdot, niin jokainen matka kai on tavallaan kompromissi. Joskus parhaalta voi tuntua viikon aurinkoloma Las Palmasissa, toisella kertaa risteily Välimerellä, ja kolmannella kerralla haluan ehkä kiertää Namibiassa, Sambiassa, Botswanassa tai Zimbabwessa tai vaikka kaikki neljä yhdellä kertaa. Kaikki matkat teen vain ja ainoastaan itseäni varten, enkä koe olevani edes itsekäs. Minulle tärkeintä on tietää, ymmärtää, kokea, rentoutua, nauttia ja nähdä - nähdä maailma sellaisena kuin se juuri minulle aukeaa.